Presidentin juttusilla

Presidentti Tarja Halonen Harvardin pihamaalla.

Televisiosta tuli joskus sellainen poliisisarja kuin Kovaa peliä Bostonissa. Kävin itse maaliskuussa kyseisessä kaupungissa ja minulle sitä kovaa peliä oli lähinnä taistelu hervottoman kylmää keliä vastaan, tanskalais-norjalais-ruotsalaisen lehdistöryhmän kielisekamelskan hahmottaminen ja ennen kaikkea sukkien jalassa pysyminen melko kuumottavan haastattelun keskellä. En nimittäin puhunut reissuni aikana suomea kenenkään muun kuin presidentti Tarja Halosen kanssa.

Sain vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani haastateltavakseni presidentti Halosen kysyessäni tämän edustajalta presidentin vierailusta Bostonissa, Harvardin yliopistossa. Oletin vastaukseksi jonkinlaista tiivistä tietopakettia, mutta sainkin paljon enemmän.
Haastatteluajankohtana en saanut tätä hehkuttaa (vaikka olisin todella kovasti halunnut), mutta nyt kun juttu löytyy päivän Keskisuomalaisesta voin asiasta hihkua ja pöyhistää rintaani. Kyseisen lehtijuttuni voi siis lukea päivän Keskisuomalaisesta, joka julkaistiin Keski-Suomen päivän kunniaksi 50 000 kpl tavanomaista isompana painoksena.

Artikkelissani sivuan muun muassa Halosen huomiota siitä, että Suomessa voisi amerikkalaiseen tapaan olla tarjolla eri mittaisia yliopiston jatko-opintokokonaisuuksia. Niin että jatko-opinnot eivät aina tarkoittaisi lisensiaatin papereita tai tohtorin hattua.
Omat akateemiset ambitioni ovat olleet jotakuinkin horrostilassa väitökseni jälkeen, mutta ajatus siitä että yliopisto voisi räätälöidä erilaisia jatkopaketteja tarpeiden mukaan kuulostaa raikkaalta. Niin hienolta ja fiksulta ajatukselta, että akateeminen ihminen minussa höristää Dracula-arkussaan korviaan ja sanoo. ”Ehkä sittenkin…”
Varsin opiskeluorientoituna ihmisenä koen usein houkutusta ryhtyä opiskelemaan jotain, melkein mitä vaan. Jos tarjolla olisi myös suupalan – ei aina koko päivällisen kokoisia – opiskelupaketteja, maistelisin niitä mielelläni.
Kokemuksesta tiedän, että ison palan syöminen kerralla voi synnyttää rimakauhua. Tästä johtuen etenin itse väitökseen lisensiaattityön kautta. Näin vaikka yliopiston puolesta ei moiseen rohkaistu. Päinvastoin annettiin ymmärtää, että ajatus on vähän hölmö.
Vähättelyn syyksi ilmeni myöhemmin se, ettei yliopisto saa krediittiä tehdyistä lisuritöistä - vain graduista ja väitöksistä. Ja minä hölmö menin luulemaan, että tutkintoja tehdään opiskelijan, ei oppilaitoksen takia....

Jos elämä yliopisto-rakennusten ulkopuolella on kuitenkin sitä, että pääsee haastattelemaan vaikka presidentti Tarja Halosen kaltaista hienoa naista niin enpä taida vielä mennä kolkuttelemaan seminaarinmäen ovia. En ainakaan kovin äänekkäästi. 

Vuosi 2008 ja Guillaume Apollinairen teosta käsittelevä
väitöstilaisuus meneillään. Taustalla kustos Tarmo Kunnas.