Olen ajanut polkupyörällä noin vajaat 40 vuotta. Ihan tarkkaa vuosimäärää en tiedä. En ole halunnut kysyä äidiltä, koska pelkään vastauksen rikkovan illuusioni siitä, että olin muka lapsena ketterä ja kykenevä touhottaja.
Voi nimittäin olla aika iso kolaus itsetunnolle, jos totuus onkin, että hyppäsin fillarin selkään vasta joskus ensimmäisen vuosikymmeneni lopuilla. Tai jopa toisella!
Sitähän nimittäin uskoo usein joidenkin asioiden olleen voimassa ikuisuuden. Pikku tarkastuksen jälkeen ymmärtää, että ikuisuus voi olla perin mutkikas käsite ja yllättävänkin lyhyt.
Säätilojen kanssa suomalaisten aikakäsite on pahimmalla mutkalla. Kolmen päivän sateen jälkeen puhutaan siitä kuinka koko ajan sataa ja aurinkoa ei ole nähty aikoihin. Helteellä taas noidutaan sitä kun on koko ajan niin hiostavaa. Näin vaikka vasta viime viikolla olisi puhuttu niistä taukoamattomista sateista.
Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytää osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Kohta-pid%C3%A4n-kai-kyp%C3%A4r%C3%A4%C3%A4-autossakin/824669
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti