Olen tullut viiden Naamailu-kertani kautta siihen tulokseen, että Naamoilla paistaa aina aurinko. Silloinkin kun ei paista. Olen alkanut vahvasti ja mielestäni perustellusti epäillä, että Foto omistaa jonkun sellaisen Aku Ankasta tutun pienkoneen, jolla se kylvää poudan siemeniä pilviin. Että vaikka koko kesä olisi sadetta, Tuomiston tilalla hallitsee poutakausi Naamojen aikaan.
No okei, myönnettäköön, että muistan eräänkin ukkosmyrskyn vuosien takaa, mutta pääsynonyymi Naamoille on silti aurinko.
Ajattelin listata tähän ne parhaiten
mieleen jääneet esiintyjät tältä vuodelta. Listasinkin jo vähän, mutta sitten
alkoi tuntua siltä, että tähänhän tulevat ihan kaikki - tai siis kaikki ne jotka näin. Jostain on siis
karsittava. Kolme kovinta oli ilahduttavasti uusia tuulia Naamoille tuonut burleski
show:n Molly Moonstone & Dixie Feathers, Navetassa niin ikään soittanut
ihanan herkkä-ääninen Laura Moisio ja
Amerikan bluesmies Lazy Lester. Mahtavia esityksiä ja kaikki hienosti ihan erilaisia.
Erikoismaininta kuuluu tietysti Club Old Fartsille (alla). Hyvin ne veti taas. Kari on soinut päässäni nyt jo
kolmatta päivää. Kiitos siitäkin.
Jotain jäin kuitenkin Naamoilta kaipaamaan. Ja kumpaakin
omasta syystäni. Nimittäin Muurame-biisiä, joka kuulemma soi todella tiuhaan,
muttei koskaan silloin kun olin kuulolla. Ja peltofutista, jota ehdin katsomaan
vasta kohdassa, jossa voittaja oli jo kruunattu. No aina ei voi ehtiä
kaikkialle, kun kaikkialla on niin kivaa. Ensi vuonna sitten.
 |
| hymy herkässä |
Lopuksi vielä kiitos mahtavasta "vuoden naama" -tittelistä ja pieni hämmentävä
huomio:
Näin perjantaina navetassa
naamailijan, joka oli ajellut hiuksiinsa ”naamat”-tekstin. Toisella puolella ohimoa
luki ”naa” ja toisella ”mat”. Kesti kiusallisen kauan, ennen kuin ymmärsin
tekstin olevan jatkoa toiselta ohimolta. Ja että siinä luki tosiaan ”mat” ei ”hat”,
eli hattu. Huokaus.Nimimerkillä: ”Aina ei voi olla terävä, mutta kun olisi edes joskus”
 |
| Laura Moisio |
 |
| Telttamerta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti