Ranskan iskut: mikä on oikea tapa reagoida?

Rukoileva enkeli Père Lachaisen hautausmaalla Pariisissa.

Olen istunut kuluneina päivinä monta tuntia koneella ja kääntänyt ranskalaisen lehdistön terroriuutisia Keskisuomalaisen verkkoon. Koska Ranska on yksi suosikkimaistani ja siellä asuu rakkaita ystäviä, tuntuvat uutiset vielä astetta raskaammilta.
Kun ruumiita vielä tunnistettiin, Facebook muuttui trikolorin väriseksi. Seuraavaksi sitten jo pohdittiin sitä, onko hyvä vai huono juttu, että eurooppalaiset reagoivat näin näkyvästi, vaikka esimerkiksi Isis-iskussa kuolleet venäläisen matkustajakoneen ihmiset eivät saaneet meitä kuin korkeintaan pikkuisen päivittelemään tilannetta.

Sen sijaan, että mietittäisiin mikä on oikea tapa reagoida, olennaisempaa on nähdäkseni reagoida jotenkin. Se, että mietitään miksi kenialaisia yliopistoiskun uhreja ei surtu yhtä voimakkaasti kuin Pariisin uhreja, ei vie asiaa muuta kuin sivuraiteille. Sivuraiteille, joilla surffatessa ennakkoluulot kasvavat ja synnyttävät ketjupäätelmiä, joissa islaminusko on kaiken pahan alku.

Siinä missä ISISin iskuja on sanottu eräänlaiseksi ”katso apina” –toiminnaksi, jossa huomio viedään olennaisesta sivuun, myös eurooppalaisen empatian laajuuden pohdinta on epäolennaista. Olennaista on miettiä miten nyt toimia. Eräs tuttavani kertoi jo viikkoja sitten Facebookissa ottaneensa vallitsevaan siirtolaiskriisiin kantaa siten, että hän hymyilee ystävällisesti kohtaamilleen turvapaikanhakijoille.

Koska henkilökohtaisesti valtani ja kykyni eivät riitä terrorismin torjuntaa tai kaikkien väärän puun haukkujien mielipiteiden oikaisuun, minäkin otan reagointitavakseni hymyn ja ystävälliset sanat. Ne kertokoot turvapaikanhakijoille, etteivät kaikki suomalaiset pidä muslimeja terroristeina.

Ohessa linkki keskisuomalaisessa julkaistuun Shahin Doagun hienoon kolumniin

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/minakin-olen-muslimi-ja-minakin-pelkaan/2175734?pwbi=5d8ca15acc1f1d7dbef6c1e7926c6ad5