torstai 4. helmikuuta 2016

Ei tanssi susien kanssa, mutta uiskentelee delfiinien parissa


Delfiinien kanssa uiskentelustani tehtiin filmin pätkä, jota katsellessani mieleen tulee väkisinkin, että oliko tuo oikeasti totta. Uidessakin tuntui välillä siltä, että katson jotain television luontovideota.

Hämmennyin tänään reippaasi. Olen pressimatkalla Eilatissa, jossa jaksetaan korostaa meren tärkeyttä. Se tärkeys nousee esiin mm. liikenneympyröiden merellisinä aiheina, meren alaisena tarkkailupaikkana ja akvaarioina. Juuri Dubaissa käyneenä olo oli aluksi vähän sellainen, että kivoiltahan nuo teidän akvaariot näyttää, mutta on niitä muuallakin ja aika hiton paljon hienompia ja isompia. Sellaisia, joissa eläimillä on oikeasti paljon liikkumatila. Sitten lyötiin jauhot suuhun…

Minä ja pojat eli sukellusopas Andy ja
kuvaaja Gilad
Kokeilin pari vuotta sitten laitesukeltamista Egyptissä ja koska se yllätyksekseni oli aivan valtavan hauskaa, pitihän sitä tilaisuutta tarjottaessa kokeilla myös täällä Eilatissa. Se, että heti Dolphin reef –keskuksen rannassa viereen ui delfiini, joka pitkän yön jälkeen odotti malttamattomana leikkikavereita, muuttui suussani lukuisiksi ”Oh my god” –huudahduksiksi ja poisti mielestä kaikki "seen that, done that, been there" -ajatukset. Ja mainittakoon, että uintipaikka ei siis ollut mikään delfiineille suunnattu kidutuskammio Tampereen Särkänniemen tapaan, vaan ihan vaan tuo täällä rantoja nuoleva Eilatin lahti.

Sukeltelun jälkeen olin sellaisessa hurmoksen tilassa, että suussa eivät olisi pysyneet minkään sortin herneet. Eivät edes kikherneet. Arvelin parin metrin päässä sijaitsevan kylpyläosaston olevan paikka, jossa sulattelen kokemusta.
Merivesialtaan jälkeen minut kutsuttiin viereiseen altaaseen, jossa tehtiin vesikelluntahoitoa – eräänlaista hieronnan, shiatsun ja terapian sekoitusta. Altaassa odottava nainen asetti pääni alle kelluvan tyynyn, polvitaipeiden alle minua kannattelevan pötkylän ja alkoi hieroa ja heilutella minua lämpimässä altaassa. Välillä otteet olivat hyvinkin hieronnalliset, välillä lähinnä taivuttelevat ja heijaavat. Veden alla soi musiikki, jonka kuuli kun korvat menivät pinnan alle.

Dolphin reef:n rantaa
 Noin puolentunnin hoito päätyi tilanteeseen, jossa pienikokoinen nainen keinutteli minua - 182-senttistä naista - sylissä ja laski sitten varovasti jalkani maahan. Itkuhan siitä tuli. Ensin pieni ja sitten myöhemmin pukuhuoneessa vähän suurempi - sydämestä kumpuava hyvänolon tunne.

Niin, että tiedoksi vaan, että jos tiistain lennolta puuttuu yksi matkustaja, se johtuu siitä, että muutin tänne Eilattiin. Minulla on täällä viisi delfiinikaveria ja lämpimän turvallinen kohdunkaltainen paikka, jossa unohdan niin fyysisen olemukseni kuin koko ulkopuolisen maailmankin. 
 
Paikka jossa miettiä äskeistä uinti.
Meidän Israelin jengi paikallisella oppaalla vahvistettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti