"Älä kotiudu liikaa", sanoi...

Törmäsin tänään ruokakaupassa ystävääni – entiseen toimittajaan, joka aikoinaan, kolmisen vuotta sitten, yllytti minut journalismin tielle. Höpöttelimme mukavia, vaihdoimme kuulumisia ja vannoimme jatkossa näkevämme tiheämmin – näitä perinteisiä juttuja siis.

Keskustelun lopuksi, ystävä kysyi, joko olen kotiutunut toimittajien pariin. Arvelin, että näin saattaa olla. Hän hymyili ja pois lähtiessään huikkasi jotain siihen suuntaan kuin ”Älä sitten liikaa kotiudu. Älä hukkaa akateemista minääsi”.

Hymyilin ja vilkutin. Menin kaupan yleisövessaan ja hirttäydyin vaatekoukkuun. Jos ei nyt ihan näin, niin ainakin huokasin mielessäni syvään ja pääni sisällä huudettiin ”Aargh.”

En aio kuitenkaan nyt lähteä tuolle linjalle – toivottavasti en koskaan. Sen sijaan, että kyseenalaistaisin koulutukseni ja työni keskinäistä yhteensopivuutta, aion viikonloppuna perustaa kotiini Muodin huipulle –pajan. Surrata ompelukoneella toinen toistaan hämmentävämpiä muotiluonnoksia, jotka todennäköisesti päätyvät käytön sijaan roskikseen. Maltan tuskin odottaa sitä, että pääsen tekemään jotain mitä en osaa ja johon minulla ei ole minkäänlaista, edes heikosti alaa sivuavaa koulutusta.

Ennen ompelimon perustamista suuntaan kuitenkin Jyväskylän kaupunginkirjastolle. Siellä nimittäin esitelmöi tänään kello kolme paikallinen tutkija Katja Kontturi. Hän esittelee Vanhan Kirjan Talvessa Don Rosan Aku Ankkoja –käsittelevästä tutkimustaan.

Huulet mutrulla ja tukka ja keskari pystyssä. Näillä mennään.