Naamat ja toukokuinen stressipiikki

Club Old Farts ja miljoona Karia.

Maailmassa on melko vähän asioita, joihin liittyy samanaikaisesti määreet "leppoisa" ja "äärimmäisen stressaava". Yksi tällainen asia löytyy kuitenkin Muuramesta – Tuomiston tilalta. Ei tosin samanaikaisesti vaan siten, että toukokuussa sielu ryvettyy stressissä, mutta heinäkuussa elämä maistuu makealta ja aurinkoiselta.

Jokainen Naamoilla käynyt tunnistaa varmasti sen toukokuun alussa sydänalaan hiipivän paniikin, joka voimistuu h-hetken eli Naamojen lipunmyynnin lähestyessä.

Näin kävi tänäkin vuonna. Olin pohjustanut lipunostoa lataamalla kaikki sovellutukset, luomalla tilin myyntipalveluun, vetreyttämällä sormeni, nesteyttämällä kehoni ja vaatimalla äärimmäistä hiljaisuutta ympärilläni. Lisäksi olin ajastanut puhelimeeni lukuisia hälytyksiä, ettei tapahtuma vain menisi ohi. (Ikään kuin asia, josta olet nähnyt kuukauden verran painajaisia voisi yhtäkkiä unohtua ja mennä ohi...)

Ja niinhän siinä sitten taas kävi, että h-hetken aikaan systeemi kaatui, kanavat tukkeutuivat ja ympäri Suomea siroteltiin tuhkaa hiuksiin ja revittiin kaapuja kun ruudulla luki minuutin jälkeen "loppuunmyyty".

Asiaa seliteltiin jälkikäteen – kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina – ja vannottiin, että ensi vuonna sitten toimivammalla systeemillä. Lipunmyynti on käsittääkseni hiottu joka vuosi toimivammaksi, mutta tilanne laahaa perässä kuin Pisa-tutkimus konsanaan. Tämän vuoden järjestelmä olisi ehkä toiminut viime vuoden ostoaallolle, mutta ei enää tämän vuoden tuplaantuneelle porukalle.


Vaan en valita. Sinnikkäällä sivun päivittämisellä & puhelimen ja tietokoneen rinnakkaisella ostokanavalla sain kuin sainkin ostettua liput. Tästä eteenpäin elämäni on siis taas selkeästi stressittömämpää ja jos vaikka vähän paineita muista asioista pääsisikin kertymään, niin on hienoa tietää, että viimeistään heinäkuun 21.-23. niistä pääsee eroon Naamojen auringonpaisteessa. Näin siis vaikka sataisi vettä.


Naamojen ohjelma löytyy oheisesta linkistä
http://www.naamat.info/ohjelma/

Haussa Anonyymit autoilijat -ryhmä

Minä ja sininen salamani pyörähdimme viime viikolla konttorilla. Leima tuli ja taputus pyllylle. Siis auton pyllylle, ei minun.

Tuttavani katsastusvisiitti ei mennyt ihan yhtä mallikkaasti.

Nainen laskeskeli, että työpäivän päätteeksi ehtii juuri sopivasti konttorille. Samaa ajatusta oli mielessään hellinyt moni muukin. Konttorin edessä oli armoton jono ja kellon viisarit nakuttivat eteenpäin.

Nokkelana naisena ystäväni hyppäsi autoon ja karautti vähän kauempana sijaitsevalle asemalle ja saapuikin sinne sopivasti noin varttia ennen sulkemisaikaa. Tiskillä ei ollut ketään, joten ystäväni istahti tuolille odottamaan.
Siinä istuskelleessa oli aikaa tutkailla kädessä olevaa katsastustodistusta. Silmään osui teksti "katsastettu" ja vuosiluku 2017. Ystäväni hipsi hiljaa ovelle ja kiitti luojaansa siitä, ettei tiskillä sattunut olemaan ketään.
Sitä lapussa ei sentään lukenut, että auton katsastuksen oli hoitanut edelliselläkin kerralla nainen itse. Tämä muistui mieleen kotiin ajellessa.
Ystäväni ehdotti anonyymit autoilijat -ryhmän perustamista. Ryhmässä voisi purkautua nimettömänä moninaisista automokista. Ajatus on mielestäni erinomainen, mutta kehotin ystävääni tarkastelemaan myös pikkuisen arjen kuormittavuuden tilaa.

Toisen tuttuni konttorikäynti oli vastakkainen. Hän ei ollut asialla liian tiheään vaan liian harvakseltaan.

Hämmentyneenä ystäväni kertoi oppineensa visiitistä monta asiaa. Kuten sen, että jos autoa ei ole ajoissa katsastettu, autoihmiset käyttävät tilanteesta termiä "ajokiellossa". Sekin kävi selväksi, ettei auton vaihtaminen toiseen ilman leimaa on pikkuisen hankalaa.
Sitä en enää muista, miksi ystäväni tutustui katsastamattoman auton vaihtamiseen koskeviin seikkoihin, mutta veikkaan asian menneen näin: Koska itseä on aina inhottavaa syyttää, nainen syytti autoa ja ajatteli kostoksi vaihtaa tämän toiseen.

Ja onhan se oikeastikin auton syy, jos autoa ei ole katsastettu. Tai jos nyt ei ihan auton, niin ainakin autovalmistajan. Eikös autoissa nimittäin voisi olla katsastuksesta muistuttavaa hälytysjärjestelmää. Kun aikaa katsastukseen olisi enää kaksi viikkoa, voisi auto käynnistettäessä päräyttää ilmoille pikkuisen ärsyttävän piippauksen. Että nyt konttorille, jos aiot vielä kesäkuussa huristella.

Vaan eiväthän ne insinöörit sellaisia juttuja kehittele. Ne keksivät auton, joka käynnistyy ilman että avaimiin kosketaan tai auton, joka osaa haistella kaistaviivojen sijainnin. Jotenkin tuntuisi, että noihin verrattuna katsastushälytin olisi pikku juttu. Jotain jonka voisi suunnitella vaikka kahvitunnilla.